Elisabet II

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elisabet II
Queen Elizabeth II on 3 June 2019.jpg
Elisabet II vuonna 2019
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar
Valtakausi 6. helmikuuta 1952 –
Kruunajaiset 2. kesäkuuta 1953
Edeltäjä Yrjö VI
Perijä Walesin prinssi Charles
Pääministerit Katso lista
Syntynyt 21. huhtikuuta 1926 (ikä 94)
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Puoliso Prinssi Philip, Edinburghin herttua (vih. 1947)
Lapset
Koko nimi
Elizabeth Alexandra Mary
Suku Windsor
Isä Yrjö VI
Äiti Elizabeth Bowes-Lyon
Uskonto anglikaani

Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary, s. 21. huhtikuuta 1926 Lontoo) on Ison-Britannian kuningatar sekä 15 muun kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952.

Elisabetista tuli lokakuussa 2016 maailman pisimpään vallassa ollut elävä monarkki.[1] Kuningattarella on edelleen teoriassa hyvinkin laajat valtaoikeudet, mutta hän ei enimmäkseen käytä valtaansa, vaan hallitsemisesta vastaavat parlamentti ja hallitus kuten useimmissa muissakin demokraattisissa maissa. Hänen asemansa on siis lähinnä edustuksellinen, kuten useiden muidenkin nykymonarkkien ja valtaoikeuksilla on käytännön merkitykstä vain poikkeustapauksissa. Elisabet II on neljäs Windsor-sukuinen brittiläinen monarkki. Suku on saksalaista alkuperää, ja sen nimi oli alun perin Saksi-Coburg-Gotha, mutta nimi muutettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin saksalaistaustaisetkin koettiin Britanniassa vihollisina ja mahdollinen viha saksalaista hallitsijasukua kohtaan haluttiin välttää.

Kuningatar Elisabetin kuusi vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on muuttunut nykyaikaiseksi itsenäisten valtioiden muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti eri kansainyhteisömaissa, samoin kuin muissakin maissa.

Vuodesta 1947 Elisabet on ollut naimisissa Kreikan entisen kuninkaan Yrjö I:n pojanpojan Philipin kanssa. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Lastenlapsia Elisabetilla on kahdeksan ja lastenlastenlapsia kahdeksan.[2] Kuningatar Elisabetista on Walesin prinsessan Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuoltua tullut todennäköisesti suosituin kuningasperheen jäsen.[3]

Kuningatar Elisabetia pidetään yhtenä maailman rikkaimmista naisista, mutta tämän todentaminen on vaikeaa, koska Elisabetin yksityisomaisuuden ja kruunulle eli valtiolle kuuluvan omaisuuden eritteleminen on joissain tapauksissa vaikeaa. Tämän vuoksi arviot hänen omaisuudestaan liikkuvat 50 miljoonasta useisiin miljardeihin puntiin.[4]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Elisabet (oik.) sisarensa prinsessa Margaretin ja isoäitinsä kuningatar Maryn kanssa toukokuussa 1939.

Kuningatar Elisabet II syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa, Mayfairin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli Yorkin herttua Albert (myöhemmin kuningas Yrjö VI), kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Yorkin herttuatar Elisabet (syntyään Lady Elizabeth Bowes-Lyon), Claude George Bowes-Lyonin, Strathmoren ja Kinghornen 14. jaarlin ja tämän vaimon, Strathmoren kreivittären tytär. Elisabet nimettiin äitinsä mukaan; hänen toinen nimensä tulee isoisoäidiltä kuningatar Alexandralta ja kolmas nimensä isoäidiltä, kuningatar Marylta. Elisabet piti isovanhemmistaan erityisesti isoisästään, mutta tunnekylmän kuningatar Maryn kanssa syvempi suhde syntyi vasta Elisabetin ollessa kruununperijä.[5] Lapsena Elisabet tunnettiin perheen kesken lempinimellä 'Lilibet'.[6]

Elisabetin syntyessä hänen arvonimensä oli Hänen kuninkaallinen korkeutensa Yorkin prinsessa Elisabet. Kruununperimysjärjestyksessä hän oli kolmantena setänsä Walesin prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edvard VIII) ja isänsä jälkeen. Vaikka pikkuprinsessan syntymä kiinnosti suurta yleisöä, kukaan ei uskonut hänen nousevan valtaistuimelle; olihan luonnollista olettaa, että hänen suosittu setänsä, nuori Walesin prinssi, menisi naimisiin ja saisi perillisiä.[7]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet 1940-luvulla.

Prinsessa Elisabet kävi koulunsa kotona yhdessä sisarensa prinsessa Margaretin kanssa, äitinsä eli silloisen Yorkin herttuattaren valvonnassa. Hän opiskeli historiaa sekä kieliä; Elisabet puhuu ranskaa sujuvasti, minkä hän on osoittanut usein vieraillessaan Ranskassa ja Kanadassa. Uskonnollisissa asioissa häntä opasti Canterburyn arkkipiispa.[8] Elisabet on aina ollut Englannin kirkon vankka kannattaja.lähde?

Kruununperijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabetin isän noustua valtaistuimelle 1936 Elisabetin sedän, kuningas Edvard VIII:n, luovuttua kruunusta Elisabetista tuli kruununperijä. Elisabetin ollessa kolmentoista Eurooppa ajautui toiseen maailmansotaan. Hän ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Margaret siirtyivät Windsorin linnaan Berkshireen, Lontoosta länteen, turvaan pääkaupunkia kohdanneilta pommituksilta. Ehdotettiin, että prinsessat pakenisivat Kanadaan, mutta heidän äitinsä, kuningatar, ei suostunut edes harkitsemaan asiaa vaan sanoi: "Lapset eivät voi paeta ilman minua, minä en lähde ellei kuningas lähde, eikä kuningas pakene missään tapauksessa."[9] Vuonna 1940 prinsessa Elisabet piti ensimmäisen radiopuheensa, joka oli suunnattu muille sotaa pakoon joutuneille lapsille.[6]

Asepalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 prinsessa Elisabet suostutteli isänsä antamaan hänelle luvan avustaa henkilökohtaisesti sodankäynnissä. Kuningas myöntyi, ja Elisabet koulutettiin autonkuljettajaksi. Tämä koulutus oli ensimmäinen kerta, kun prinsessaa opetettiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Elisabetin sanotaan nauttineen koulusta niin paljon, että hän päätti lähettää omat lapsensa mieluummin kouluun kuin opetuttaa heitä kotona. Hän on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispuolinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka on käytännössä palvellut asevoimissa, vaikka muillekin kuninkaallisille naisille on annettu sotilaallisia arvonimiä.

Elisabet teki ensimmäisen valtiovierailunsa 1947, jolloin hän matkusti vanhempiensa kanssa Etelä-Afrikkaan. 21-vuotissyntymäpäivänään hän piti radiopuheen, jossa hän vakuutti omistautuvansa palvelemaan Brittiläistä kansainyhteisöä ja imperiumin asukkaita.[10]

Avioliitto ja äitiys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet II, Philip, prinssi Charles ja prinsessa Anne vuonna 1957.

Elisabet avioitui 20. marraskuuta 1947 Edinburghin herttuan prinssi Philipin kanssa. Philip on Elisabetin kolmannen polven serkku; kuningatar Viktoria on molempien isoisoisoäiti. Prinssi Philip, Kreikan kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika, oli luopunut oikeudestaan Kreikan kruunuun, ja hänet tunnettiin yksinkertaisesti (kapteeni)luutnantti Philip Mountbattenina (alkujaan Battenberg) ennen kuin hän ennen vihkimistä sai Edinburghin herttuan arvonimen. Vaikka avioliitto ei ollutkaan järjestetty, se oli erittäin sopiva naispuoliselle kruununperijälle, sillä prinssi Philip kuului yhteen Euroopan vanhimmista kuningassuvuista ja on palvellut ansiokkaasti Britannian "tärkeimmässä" puolustushaarassa, laivastossa.

14. marraskuuta 1948 syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi, prinssi Charles. Kaiken kaikkiaan pariskunta sai neljä lasta. Vaikka kuningashuoneen jäsenillä ei ole henkilökohtaista sukunimeä, itse kuningashuoneen nimi on edelleen Windsor. Vuonna 1960 säädettiin kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin ei-kuninkaallisten jälkeläisten henkilökohtaisen sukunimen olevan Mountbatten-Windsor.[11][12] Myös heidän kuninkaalliset jälkeläisensä käyttävät Mountbatten-Windsor-nimeä tilanteissa, joissa sukunimi välttämättä tarvitaan. Prinssi Charlesin pojat William ja Harry ovat käyttäneet sotilasurillaan sukunimeä Wales.[13]

Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningattaren tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coat of Arms of Elizabeth, Heiress Presumptive (1944-1947).svg
Coat of Arms of Elizabeth, Duchess of Edinburgh (1947-1952).svg
Royal Coat of Arms of the United Kingdom.svg
Royal Coat of Arms of the United Kingdom (Scotland).svg
Coat of arms of Canada (1957–1994).svg


Prinsessa Elisabetin käyttämä vaakuna
Edinburgin herttuattaren Elisabetin käyttämä vaakuna
Elisabetin käyttämä vaakuna Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Elisabetin käyttämä vaakuna Skotlannissa
Vaakuna Kanadassa
Personal flag of Queen Elizabeth II.svg
Royal Cypher of Queen Elizabeth II.svg
Henkilökohtainen lippu
Monogrammi

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Elisabet II ja Edinburghin herttua, prinssi Philip kruunajaisten aikaan 1953.

Kuningas Yrjön terveys heikkeni vuoden 1951 aikana, ja Elisabet alkoi toimia hänen sijaisenaan julkisissa tilaisuuksissa. Vuoden aikana hän kävi Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tammikuussa 1952 Elisabet ja Philip lähtivät Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. He olivat ehtineet Keniaan asti, kun tieto kuninkaan kuolemasta tavoitti heidät 6. helmikuuta.[16]

Elisabet oli vuoden 1801 liittosopimuksen jälkeen ensimmäinen brittiläinen monarkki, joka oli ulkomailla valtaannousunsa hetkellä. Elisabet kruunattiin kuningattareksi juhlallisin menoin Westminster Abbeyssä 2. kesäkuuta 1953[17]. Hän on 40. monarkki Englannin valtaistuimella Vilhelm Valloittajan jälkeen.[3]

Valtaoikeudet ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet II vuonna 1959.

Teoriassa Elisabetilla on hallitsijana varsin laajat valtaoikeudet Britanniassa sekä viidessätoista muussa hallitsemassaan valtiossa, jotka jakavat miltei identtisen monarkian keskenään.[18]selvennä Britanniassa hänellä on oikeus muun muassa julistaa sota, valita pääministeri ja muut ministerit, hajottaa parlamentti, estää lain läpimeno ja perustaa yliopisto mihin tahansa Yhdistyneen kuningaskunnan kaupunkiin. Hän on ylimmän toimeenpanovallan haltija, voi myöntää ja ottaa pois passeja sekä on asevoimien ylipäällikkö. 1800-luvulla muotoutuneen parlamentaristisen käytännön mukaisesti monarkki kuitenkin pidättäytyy käyttämästä suurta valtaa henkilökohtaisesti ja antaa pääministerin käyttää maan ylintä valtaa nimissään ("royal prerogative").[19][20] Tähän käytäntöön viitattaessa puhutaan usein kirjoittamattomasta perustuslaista (sillä virallista perustuslakia ei Yhdistyneessä kuningaskunnassa ole), jonka mukaan hallinnon katsotaan toimivan. Joka tapauksessa Elisabet perehtyy joka viikko hallituksen asiakirjoihin ja tapaa pääministerin ja diplomaatteja säännöllisesti.lähde?

Valtakaudellaan Elisabet on joutunut valitsemaan pääministerin muutamaan otteeseen, kun yksikään puolue ei parlamenttivaaleissa ole saanut selvää enemmistöä eli yli puolta äänistä. Lain mukaan monarkilla on valta valita pääministeri, mutta käytännössä tapana on nimittää automaattisesti vaaleissa suurimmaksi tulleen puolueen puheenjohtaja paitsi silloin, kun mikään puolue ei ole saanut yli puolta äänistä.[20] Edellinen kerta, jolloin kuningatar Elisabet joutui pääministerin valinnan eteen, oli vuonna 2010 parlamenttivaalien jälkeen, jolloin Elisabet nimitti pääministeriksi suurimman puolueen eli konservatiivien puheenjohtajan David Cameronin, joka muodosti hallituksen liberaalidemokraattien hallitustuella.lähde? Tätä edellinen kerta oli vähällä tapahtua vuonna 1974, jolloin kaksi suurinta puoluetta saivat saman verran paikkoja parlamenttiin, mutta työväenpuolueen Harold Wilson valitsi yhteistyön liberaalien kanssa, ja siksi Elisabet nimitti Wilsonin pääministeriksi.[20] Myöhemmin samana vuonna kuningatar hajotti parlamentin ja määräsi Wilsonin pyynnöstä uudet vaalit järjestettäväksi, jolloin työväenpuolue sai enemmistön.lähde?

Hallitsijan asemassa Elisabet myöntää kunniamerkkejä, ritarikuntien jäsenyyksiä ja aatelisarvoja.[20] Elisabet myöntää jäsenyyden esimerkiksi Brittiläisen imperiumin ritarikuntaan, Sukkanauharitarikuntaan ja Ansioritarikuntaan. Arvonimen saajien lista julkaistaan kahdesti vuodessa: hallitsijan virallisena syntymäpäivänä kesäkuussa ja uutenavuotena. Hallitsija tai hänen valtuuttamansa sijainen (Walesin prinssi Charles tai prinsessa Anne) myöntää arvonimen seremoniassa Buckinghamin palatsissa.{lähde?

Elämä kuningattarena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet II vieraili Washingtonissa Sunderlandissa vuonna 1977.
Elisabet II ja presidentti Gerald Ford vuonna 1976.
Kuningatar Elisabet II ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan Windsorissa 1982.
Vasemmalta: Prinssi Philip, Laura Bush, Elisabet II ja George W. Bush kuningattaren valtiovierailun aikana Yhdysvalloissa vuonna 2007.

Kruunajaisten jälkeen Elisabet ja Philip muuttivat Buckinghamin palatsiin Lontoon keskustaan. Kuitenkin Elisabetin uskotaan monien edeltäjiensä tavoin ajattelevan palatsin soveltuvan huonosti asumiskäyttöön ja pitävän Windsorin linnaa varsinaisena kotinaan. Mainittujen asuntojen lisäksi kuningatar viettää paljon aikaa Balmoralin linnassa Skotlannissa ja Sandringhamin kartanossa Norfolkissa.[21]

Elisabet II on historian eniten matkustellut valtionpäämies. Hän teki miehensä kanssa puoli vuotta kestäneen maailmanympärimatkan 23. marraskuuta 1953 – 15. toukokuuta 1954[22] ja oli ensimmäinen monarkki, joka on näin tehnyt. Matkallaan hän kävi myös ensimmäisenä brittihallitsijana Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Fidžillä. Kuningatar Elisabet II on valtakautensa aikana käynyt useimmissa Euroopan maissa, useita kertoja Pohjois- ja kerran Etelä-Amerikassa sekä lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa. Suomessa hän on käynyt kaksi kertaa, 25.–28. toukokuuta 1976, jolloin hän tapasi presidentti Urho Kekkosen ja 21. lokakuuta 1994, jolloin hän tapasi presidentti Martti Ahtisaaren.[23][24] Kuningatar tapaa brittiläisen kansainyhteisön hallitusten päämiehiä säännöllisesti.[25]

Elisabetin valtaannousun yhteydessä puhuttiin usein "uuden Elisabetin ajan" alkamisesta; vanha tarkoitti Elisabet I:n aikaa. Elisabet II:n alamaisia on kaikkialla maailmassa noin 125 miljoonaa, ja nykyisellään he ovat jakautuneet kasvavaan joukkoon itsenäisiä kansakuntia. Entisten siirtomaiden kehittyessä taloudellisesti ja sivistyksellisesti Elisabet II on saanut todistaa kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana Brittiläisen imperiumin muuttumista sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, Kansainyhteisöksi. Hän on työskennellyt kovasti pitääkseen yhteydet entisiin brittiläisiin siirtomaihin, ja toisinaan hänellä on ollut merkittävä rooli hyvien suhteiden luomisessa tai palauttamisessa, kuten Etelä-Afrikan tapauksessa.lähde?

Pitkä valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Elisabet II on tällä hetkellä maailman pisimpään vallassa ollut valtionpäämies sekä kaikkien aikojen pisimpään vallassa ollut Britannian (tai Englannin) hallitsija. Elisabet II ohitti Yrjö III:n hallituskauden pituuden toukokuussa 2011 ja lähes 64 vuotta hallinneen kuningatar Viktorian hallituskauden pituuden syyskuussa 2015. Lähes 58 vuotta Skotlannin kuninkaana olleen Jaakko VI:n hän jätti taakseen jo lokakuussa 2009. Kuningatar Elisabetista tuli Britannian vanhin monarkki vuonna 2007 81-vuotiaana, jolloin hän ohitti kuningatar Viktorian aiemman ennätyksen.[26]

Vuonna 2002 kuningatar juhlisti 50-vuotista hallituskauttaan laajalla kiertueella kansainyhteisömaissa sekä lukuisilla paraateilla ja virallisilla konserteilla. Juhlavuodella oli myös surullinen puolensa: muutaman kuukauden sisällä Elisabet menetti ensin sisarensa ja sitten äitinsä. Helmikuussa 2003 Elisabetin hieman yli 51-vuotinen valtakausi ylitti pituudellaan neljän edeltäjänsä (Edvard VII:n, Yrjö V:n, Edvard VIII:n ja Yrjö VI:n) hallituskausien yhteenlasketun pituuden.

Vuoden 2012 kesäkuussa kuningatar Elisabet juhli 86. syntymäpäiväänsä ja 60. hallitusvuotensa johdosta myös timantti­riemu­juhlaansa. Britannia julisti jälkimmäisen etukäteen yleiseksi vapaapäiväksi.[27]

Elisabetista tuli 89 vuoden ikäisenä Britanniaa pisimpään hallinnut monarkki, sekä pisimpään valtaistuimella ollut nainen maailmassa 9. syyskuuta 2015.[28]

Näkemyksiä ja mielipiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: mistä tämän osion tiedot ovat peräisin?

Elisabet II Buckinghamin palatsissa Brasilian presidentin valtiovierailun aikana maaliskuussa 2006.

Uskonnollisissa ja perheasioissa sekä moraalikysymyksissä Elisabet II on konservatiivi. Hänen tiedetään olevan hyvin velvollisuudentuntoinen ihminen ja haluavan noudattaa kruunajaisissaan vannomaansa valaa. Tämä on yksi syy, miksi pidetään erittäin epätodennäköisenä, että kuningatar luopuisi kruunusta. Äitinsä tavoin hän syytti Edvard VIII:ta, kuten hän asian näki, velvollisuuksiensa pakenemisesta ja Elisabetin isän pakottamisesta kuninkaaksi, minkä hän uskoi aiheuttaneen Yrjö VI:n varhaisen kuoleman. Elisabet myös käytti valta-asemansa suomia oikeuksia ja esti sisartaan prinsessa Margaretia avioitumasta eronneen miehen, Peter Townsendin kanssa. Vuosien ajan Elisabet myös kieltäytyi tunnustamasta poikansa prinssi Charlesin suhdetta Camilla Parker-Bowlesiin, mutta parin häiden jälkeen suhtautuminen on ollut hyväksyvämpää.

Elisabetin poliittisten näkemysten uskotaan olevan vähemmän suoraviivaisia, mutta hän ei ole koskaan julkisesti sanonut eikä tehnyt mitään paljastaakseen niitä. Hän vaalii lämpimiä suhteita kaikkiin puolueisiin. Hänen suosikkipääministeriensä uskotaan olleen Winston Churchill, Harold Macmillan ja Harold Wilson. Viileimmät välit hänellä on ollut epäilemättä Margaret Thatcheriin, josta hän ei sanojensa mukaan pitänyt. Elisabetilla uskottiin aluksi olevan hyvät suhteet edelliseen pääministeriin Tony Blairiin, mutta viime aikoina on tullut todisteita suhteiden viilenemisestä. Hänen on ilmoitettu tuntevan, ettei Blair pitänyt häntä tarpeeksi hyvin ajan tasalla valtion asioista.

Ainoat asiat, joista Elisabet on ilmaissut mielipiteensä, koskevat hänen hallitsemiensa alueiden yhtenäisyyttä. Hän on puhunut Englannin ja Skotlannin valtioliiton jatkumisen puolesta raivostuttaen näin skotlantilaisia nationalisteja. 25-vuotishallitsijajuhlavuonnaan 1977 parlamentille pitämässään puheessa hän totesi: "En voi olla muistamatta, että minut kruunattiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi", painottaen sanaa 'yhdistynyt'. Tämä tapahtui aikana, jolloin työväenpuolueen johtama hallitus oli ehdottanut Skotlannille ja Walesille selvästi laajempaa itsehallintoa, ja kuningattaren lausunto tulkittiin eriäväksi mielipiteeksi. Kun asia sitten lopulta 1990-luvun lopulla hyväksyttiin, kuningatar toivotti onnea Skotlannin uudelle parlamentille. Myös Kanadassa Elisabet II on ilmaissut separatistiliikkeiden vastaiset mielipiteensä. Vaikkakaan hän ei suoraan ole puhunut Québecin itsenäisyysliikettä vastaan, hän on julkisesti ylistänyt Kanadan yhtenäisyyttä ja ilmaissut toiveensa nähdä maa tulevaisuudessakin yhtenä valtiona.

Elisabet II ja prinssi Philip vierailivat NASA:n Goddard Space Flight Centerissä Marylandissa vuonna 2007.

Huolimatta muun kuninkaallisen perheen aihettamista skandaaleista, varsinkin lastensa aviollisista vaikeuksista 1980-90-luvuilla, kuningatar Elisabet on säilynyt ristiriidattomana hahmona ja hänestä pidetään yleisesti kansan keskuudessa kautta koko kansainyhteisön. Hän on julkisuudessa kovin muodollinen, tosin vanhoilla päivillään hän on hieman rentoutunut. Etenkin kuningataräidin kuoleman jälkeen Elisabetin on nähty entistä enemmän hymyilevän ja jopa nauravan, toisinaan myös vuodattavan kyyneleitä tunteellisissa tilaisuuksissa kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä, syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa 2001 menehtyneiden muistotilaisuudessa sekä Normandian maihinnousun 60-vuotispäivänä Ranskassa järjestetyssä tilaisuudessa.

Elisabet II:ta kohtaan ei ole koskaan esitetty suurta julkista paheksuntaa. Kuitenkin vuonna 1997 häntä ja muita kuninkaallisen perheen jäseniä syytettiin kylmyydestä ja tunteettomuudesta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Tämä sai jopa yleensä kuninkaallisista myönteisesti kirjoittavan iltapäivälehdistön arvostelemaan Elisabetia.

Yleisesti uskotaan Elisabetin suhtautuneen kielteisesti Dianaan ja ajatelleen tämän aiheuttaneen suurta vahinkoa monarkialle. Kuitenkin koko kuninkaallinen perhe oli kumartamassa Dianan arkulle sen ohittaessa Buckinghamin palatsin, ja lisäksi kuningatar piti poikkeuksellisesti suoran televisiopuheen asiasta. Kuningattaren asenteenmuutoksen arvellaan johtuneen kuningataräidin ja Tony Blairin neuvoista.

Kuningatar Elisabet II:n 50-vuotishallitsijajuhlaa varjostivat parin kuukauden välein tapahtuneet hänen sisarensa ja äitinsä kuolemat. Näiden menetysten jälkeen Elisabetin suhteet perheeseensä ovat lämmenneet selvästi, vaikkakin ne ovat yhä hiukan etäiset. Erityisen läheinen hän on miniänsä Wessexin kreivitär Sophien kanssa. Elisabetin tiedetään suhtautuneen kylmästi poikansa Charlesin suhteeseen Camilla Parker-Bowlesin kanssa, mutta näiden avioiduttua suhteet ovat lähentyneet. Vaikka Elisabetin suhtautuminen lapsiinsa on hieman etäistä, lastenlastensa kanssa hän on hyvin läheinen, erityisesti prinssi Williamin ja Zara Phillipsin.

Vuonna 2003 yleensä hyvin terveenä ihmisenä pidetty kuningatar kävi läpi kaksi polvileikkausta, ja hänen kasvoistaan poistettiin joitakin vioittumia. Kesäkuussa 2005 hänen piti perua useita edustustehtäviään syystä, jota luonnehdittiin pahaksi flunssaksi. Elisabetin terveydentilaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet keskustelua siitä, pitäisikö nykyaikaisessa monarkiassa ikääntyvien hallitsijoiden luopua kruunusta, kuten esimerkiksi Alankomaissa on tapana, tai pitäisikö peräti kirjata lakiin hallitsijoiden eläkkeellejäämisikä.lähde? Kuningatar Elisabet on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei hänellä ole aikomusta luopua kruunusta. Hänen läheisimmät ystävänsä ovat kertoneet hänen sanoneen aikovansa toimia kuningattarena kuolemaansa saakka. Hän on kuitenkin alkanut jakaa tehtäviään lapsilleen sekä muille kuninkaallisen perheen jäsenille. Usein on tehty tiettäväksi Elisabetin aikovan tehdä niin paljon kuin hän vain kykenee, kunnes se on fyysisesti mahdotonta.[3]

Suhteet Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereihin ja maailman johtajiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet II tapaa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä säännöllisesti kerran viikossa. Näitä tapaamisia arvostetaan suuresti, ja eräs pääministeri totesi jopa ottavansa ne vakavammin kuin pääministerin kyselytunnin parlamentin alahuoneessa.lähde? Kuningattaren asiantuntemus politiikan alalla lienee selvä, sillä valtaannousustaan lähtien hän on käyttänyt keskimäärin kolme tuntia päivässä tutustuakseen hänelle eri valtiollisista elimistä toimitettuihin valtion asiakirjoihin. Hän on siis pystynyt seuraamaan julkisten asioiden hoitoa sisäpiiristä käsin enemmän kuin yksikään muu henkilö koko maassa ja voi tarvittaessa kertoa pääministerille, miten suuret valtiomiehet kuten Winston Churchill tai Margaret Thatcher olisivat mahdollisesti toimineet vastaavanlaisessa tilanteessa.

Kuningatar Elisabet on vuosikymmenten saatossa tutustunut myös moniin ulkomaisiin valtionjohtajiin, kuten Nelson Mandelaan, Mary Robinsoniin, Ronald Reaganiin ja George H. W. Bushiin. Viimeksi mainitun poika George W. Bush oli yli 80 vuoteen ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Buckinghamin palatsissa. Elisabet II:n henkilökohtaiset suhteet valtionjohtajiin ovat osoittautuneet Yhdistyneelle kuningaskunnalle edullisiksi. Kerran esimerkiksi pääministeri John Majorilla oli vaikeuksia yhteistyössä erään kansainyhteisömaan johtajan kanssa. Kuningatar kertoi Majorille tämän ja kyseisen johtajan harrastavan samaa urheilulajia. Major käytti tietoa hyväkseen ja ystävystyi mainitun johtajan kanssa, mistä oli hyötyä molemmille maille. Samoin kun Irlannin presidentti Mary Robinson aikoi käydä Britanniassa, Elisabet teki aloitteen ja kutsui Robinsonin käymään palatsiin. Tuloksena oli ensimmäinen Irlannin presidentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan tapaaminen ja maiden suhteiden lämpeneminenlähde?.

Pääministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet II:n valtakauden aikana Britannialla on ollut yhteensä 14 pääministeriä:[29]

Heistä Tony Blair, David Cameron, Theresa May ja Boris Johnson ovat syntyneet Elisabetin valtakauden aikana.

Elisabet on valtakaudellaan toiminut 32 itsenäisen valtion (ns. Commonwealth realm -valtio) hallitsijana, joista hän nykyisin hallitsee kuuttatoista. Kaiken kaikkiaan hänellä on hallitsemissaan valtioissa näiden päämiehenä toimiessaan ollut yhteensä 156 pääministeriä.

Sukujuuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Elisabet on Edvard VII:n, kuningatar Viktorian pojan, lapsenlapsenlapsi. Edvardin isä, Viktorian puoliso, oli prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha; hänen kauttaan Elisabet polveutuu saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan ruhtinassuvusta, jonka muita merkittäviä jäseniä ovat Belgian kuningas Albert II ja Bulgarian entinen tsaari Simeon II. Viktorian kautta Elisabet polveutuu lukuisista Englannin hallitsijoista aina Wessexin suvusta 500-/600-luvulta lähtien sekä skotlantilaisesta Stuartin kuningassuvusta, jota voidaan jäljittää aina 800-luvulle saakka. Kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsena kuningatar Elisabet on sukua suurimmalle osalle Eurooppaa hallitsevista kuninkaallisista sekä Saksan ja Romanian syrjäytetylle Hohenzollern-suvulle. Isoisoäitinsä kuningatar Alexandran kautta Elisabet polveutuu Tanskan kuningassuvusta Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgista, Euroopan yhden vanhimmista ruhtinassuvuista, pohjoissaksalaisen Oldenburgin ruhtinassuvun eräästä haarasta. Oldenburgin kautta Elisabetille kaukaista sukua ovat muiden muassa hänen puolisonsa prinssi Philip, Tanskan Margareeta II, Norjan Harald V, Espanjan Juan Carlos I, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa sekä Kreikan syrjäytetty kuningas Konstantin II, jotka kaikki polveutuvat kuningatar Viktoriasta. Äitinsä kautta Elisabet II on George Washingtonin pikkuserkun jälkeläinen 7. polvessa. Suvut eroavat Augustine Warnerin ja tämän puolison kohdalla; heidän tyttärensä Mildred oli Washingtonin isoäiti kun taas toinen tytär Mary oli kuningattaren äidin, Elizabeth Bowes-Lyonin esiäiti.[30]

Elisabet II:n esipolvi-sukupuu
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Edvard VII
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Viktoria
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Yrjö V
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tanskan kuningas Kristian IX
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tanskan prinsessa Alexandra
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hesse-Kasselin prinsessa Louise
 
 
 
 
 
 
 
 
Yrjö VI
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Württembergin herttua Alexander
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Teckin herttua Francis
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kreivitär Claudine Rhédey von Kis-Rhéde
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Teckin prinsessa Mary
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Cambridgen herttua Adolphus
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Cambridgen prinsessa Mary Adelaide
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hesse-Kasselin prinsessa Augusta
 
 
 
Elisabet II
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Lordi Thomas Lyon-Bowes
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Jaarli Claude Bowes-Lyon
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Charlotte Grimstead
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Jaarli Claude Bowes-Lyon
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Oswald Smith
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Frances Dora Smith
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Henrietta Mildred Hodgson
 
 
 
 
 
 
 
 
Lady Elisabet Bowes-Lyon
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Lordi Charles Cavendish-Bentinck
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Charles Cavendish-Bentinck
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Anne Wellesley
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Cecilia Cavendish-Bentinck
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Edwyn Burnaby
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Caroline Louisa Burnaby
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Anne Caroline Salisbury
 
 
 

Arvonimet ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet II:n arvonimi kokonaisuudessaan kuuluu: Elizabeth the Second, by the Grace of God, of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland and of Her other Realms and Territories Queen, Head of the Commonwealth, Defender of the Faith (latinaksi Elizabeth II, Dei Gratia Britanniarum Regnorumque Suorum Ceterorum Regina, Consortionis Populorum Princeps, Fidei Defensor, suomeksi Elisabet Toinen, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningatar, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja). Hänen arvonimensä vaihtelevat hieman kansainyhteisömaasta toiseen; esimerkiksi Kanadassa hänet tunnetaan Kanadan kuningattarena ja Salomonsaarilla Salomonsaarten kuningattarena. Kaiken kaikkiaan Elisabet II on Antiguan ja Barbudan, Australian, Bahaman liittovaltion, Barbadoksen, Belizen, Grenadan, Jamaikan, Kanadan, Papua-Uuden-Guinean, Saint Kittsin ja Nevisin, Saint Lucian, Saint Vincentin ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Tuvalun, Uuden-Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Aikaisemmin hän on ollut myös Ghanan (1957–1960, Nigerian (1960–1963), Sierra Leonen (1961–1971), Tanganjikan (nykyisin osa Tansaniaa; 1961–1962), Ugandan (1962–1963), Kenian (1963–1964), Malawin (1964–1966), Mauritiuksen (1968–1992), Etelä-Afrikan (1952–1961), Gambian (1965–1970), Pakistanin (1952–1956), Ceylonin (nyk. Sri Lanka; 1952–1972), Trinidadin ja Tobagon (1962–1976), Guyanan (1966–1970), Maltan (1964–1974) ja Fidžin (1970–1987) kuningatar. Elisabet on myös Mansaaren valtionpäämies, tittelillä Lord of Mann sekä Jerseyn ja Guernseyn valtionpäämies tittelillä Normandian herttua.

Elisabet II on saanut lukuisia tunnustuksia kansainyhteisömaista sekä muualtakin maailmalta, muiden muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin. Hän on kunniatohtori monissa Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistoissa. Kaikkiaan valtakautensa aikana Elisabet II on saanut yli 385 000 kunnianosoitusta ja palkintoa.

Kuningatar Elisabetia puhutellaan muodollisesti arvonimellä 'Your Majesty' (suom. 'Teidän Majesteettinne') ja puhuttelusanalla Ma'am (rouva).

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Elisabet II:n patsas Ottawassa.

Pukeutumiseltaan konservatiivinen Elisabet II tunnetaan puhdasvärisistä päällystakeistaan ja koristeellisista hatuistaan.[31]

Kuningatarta pidetään lähipiirissä erinomaisena imitaattorina.lähde? Vaikka Elisabet II osallistuukin virkansa puolesta moniin kulttuuritapahtumiin, hänen ei sanota olevan yksityiselämässään kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta. Vapaa-aikansa hän käyttää pääasiassa laukkaratsastuskilpailuissa, valokuvaamisen parissa tai koirien seurassa. Kuningattarella on itsellään pienikokoisia welsh corgi -koiria. Abban kappaleen Dancing Queen on sanottu olevan yksi kuningattaren mielikappaleista[32], tosin kuningatar itse julkisti vuonna 2016 kymmenen suosikkikappaleensa listan, joka sisälsi muun muassa Fred Astairen ja Vera Lynnin esittämää musiikkia.[33]

Elisabet on pitänyt virkakautensa aikana joka joulu perinteisen radiopuheen lukuun ottamatta vuotta 1969. Aikaisemmin kyseisenä vuonna oli esitetty dokumentti "The Royal Family", joka uusittiin joulupäivänä. Arvellaan että hovi ei halunnut kuningattaren esiintyvän liikaa tuona vuonna, jolloin joulupuhe jäi väliin.[34] Joulupuhe televisioitiin ensimmäisen kerran 1957. Ainoa Ison-Britannian ulkopuolelta lähetetty joulupuhe oli 1953, jolloin kuningatar vieraili osana kiertomatkaansa Uudessa-Seelannissa.[35]

Virallisissa tilanteissa kuningatar Elisabet noudattaa hyvin tiukasti muotosääntöjä. Vaikka joitakin protokollasääntöjä on hänen valtakaudellaan löyhennetty (esimerkiksi kumartaminen ei ole enää pakollista), monet säännöt liian henkilökohtaisesta lähestymisestä ovat voimassa, esimerkiksi se, ettei kuningatarta saa koskea. Tätä sääntöä on rikkonut julkisissa tilaisuuksissa tiettävästi neljä henkilöä: amerikkalainen tyttö 1991, Australian pääministeri Paul Keating 1992, kanadalainen polkupyöräilijä Louis Garnau kymmenen vuotta myöhemmin ja vuonna 2009 Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, presidentti Barack Obaman puoliso Michelle Obama asetti kätensä kuningattaren harteille valokuvaa otettaessa.[36]

Kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan kansallisena juhlapäivänä useissa kansainyhteisömaissa. Tarkat juhlintapäivät vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä päivänä ei ole Elisabet II:n oikea syntymäpäivä, 21. huhtikuuta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa juhlitaan kuningatarta kesäkuun toisena lauantaina. Se on myös maan kansallispäivä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa päivä on kesäkuun toinen maanantai, ja Kanadassa maanantai ennen tai tasan 24. toukokuuta. Falklandsaarilla juhlapäivä on kuningattaren todellinen syntymäpäivä 21. huhtikuuta, sillä kesäkuu on saarilla talvikuukausi. Hongkongissa ei ole juhlittu kuningatarta sitten vuoden 1997, jolloin kaupunki luovutettiin Kiinalle. Fidžillä tilanne on päinvastainen; päivä on yhä juhlapäivä, vaikka Elisabet ei ole ollut nykyään tasavaltaisen Fidžin valtionpäämies vuoden 1987 jälkeen. Fidžillä juhlitaan myös Walesin prinssin syntymäpäivää.

Kuningattaren 90-vuotispäivän kunniaksi 21. huhtikuuta 2016 Ison-Britannian postilaitos Royal Mail julkaisi useita postimerkkejä, muun muassa valokuvasta tehdyn postimerkkisarjan, jossa on neljä kuninkaallista sukupolvea yhdessä kuvassa.[37]

Kruununperimysjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainyhteisömaiden kruununperimyslain mukaan hallitsijan miespuoliset jälkeläiset olivat aiemmin naispuolisten edellä kruununperimysjärjestyksessä, minkä vuoksi kuningatar Elisabet II:n tytär prinsessa Anne jälkeläisineen on järjestyksessä vasta Annen nuorempien veljien, prinssi Edwardin ja prinssi Andrew'n sekä heidän lastensa jälkeen. Päätös astui voimaan 2013, kun prinssi Williamin ja Katen poika, prinssi George syntyi. Sillä on merkitystä prinsessa Charlotten asemaan: vaikka hänelle syntyisi nuorempia veljiä, nämä eivät enää mene järjestyksessä ohitse. Laki ei ole takautuva, joten esimerkiksi kuningattaren nuorempien lasten sijat eivät muutu.[38]

Kruununperimysjärjestyksen 13 ensimmäistä:

  1. Walesin prinssi Charles, kuningatar Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin, Edinburghin herttuan vanhin poika
  2. Prinssi William, Cambridgen herttua, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin vanhempi poika
  3. Prinssi George, Cambridgen herttua Williamin ja Cambridgen herttuatar Catherinen esikoispoika
  4. Prinsessa Charlotte, Cambridgen herttua Williamin ja Cambridgen herttuatar Catherinen tytär
  5. Prinssi Louis, prinssi Williamin, Cambridgen herttuan ja Cambridgen herttuattaren kolmas lapsi
  6. Prinssi Harry, Sussexin herttua, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin nuorempi poika
  7. Archie Mountbatten-Windsor, prinssi Harryn ja Sussexin herttuatar Meghanin poika
  8. Prinssi Andrew, Yorkin herttua, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin toinen poika
  9. Prinsessa Beatrice, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin vanhempi tytär
  10. Prinsessa Eugenie, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin nuorempi tytär
  11. Prinssi Edward, Wessexin jaarli, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin nuorin poika
  12. James Windsor, Severnin varakreivi, Prinssi Edwardin, Wessexin jaarlin ja Sophie Rhys-Jonesin poika
  13. Lady Louise Windsor, Prinssi Edwardin, Wessexin jaarlin ja Sophie Rhys-Jonesin tytär

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bradford, Sarah: Kuningatar Elisabet II. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21932-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Thaimaan kuningas oli 70 vuotta vallassa - ihmiset eivät tunne muuta kuningasta iltalehti.fi. Viitattu 15.10.2016.
  2. ↑ Kuningatar Elisabet II:sta isoisoäiti
    Kuningatar Elisabet II toisen kerran isoisoäiti
  3. ↑ a b c Kate Watson: Queen Elizabeth Won't Abdicate or Retire, Cousin Says 2006. Bloomberg. Viitattu 2.7.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Bradforf Sarah: ”14, 18”, Kuningatar Elisabet II. Suomentanut Eskelinen Heikki. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21932-0.
  5. ↑ Koivunen, Elina: Kuninkaalliset, s. 92. Otava, 2008. ISBN 9789511224006.
  6. ↑ a b Diamond Jubilee Emblem Competition BBC.
  7. ↑ Early Life The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Education The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Queen Elizabeth The Queen Mother: Activities as Queen Royald Household.
  10. ↑ The Queen's public life (nauhoitus puheesta) The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  11. ↑ http://www.heraldica.org/topics/britain/prince_highness_docs.htm#1960 1960 Letters Patent
  12. ↑ Koivunen Elina: Kuninkaalliset, s. 93. Otava, 2008. ISBN 9789511224006.
  13. ↑ Caroline Praderio: Here's why the royal family doesn't use a last name This Insider. 2017. Viitattu 10.11.2018.
  14. ↑ Mrs Peter Phillips has given birth to a baby girl
  15. ↑ [1]
  16. ↑ Accession and coronation The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Kuningatar Elisabet II:n kruunajaiset elavaarkisto. Yleisradio. Viitattu 7.6.2010.
  18. ↑ Commonwealth Parliamentary Association: Canadian Parliamentary Review
  19. ↑ Bradforf Sarah: Kuningatar Elisabet II. Suomentanut Eskelinen Heikki. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21932-0.
  20. ↑ a b c d Britain's monarchy The Guardian. 16.5.2002. (englanniksi)
  21. ↑ Royal Palaces and Castles Project Britain. Viitattu 2.7.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19, 34. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  23. ↑ Elisabet II vierailee Suomessa yle.fi. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 4.2.2013.
  24. ↑ Vieraat Suomessa tpk.fi. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 4.2.2013.
  25. ↑ The role of the Monarchy in the Commonwealth (Monarkian virallinen verkkosivusto) Royal Household. (englanniksi)
  26. ↑ Miettinen, Anssi: Elisabetista tuli Britannian vanhimmaksi elänyt hallitsija hs.fi. 20.12.2007. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 4.2.2013.
  27. ↑ New bank holiday for Queen's Diamond Jubilee in 2012 6.1.2010. BBC. Viitattu 2.7.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Kuningatar Elisabetista Britannian pitkäaikaisin hallitsija – vallassa jo yli 23 000 päivää 9.9.2015. Helsinki: YLE. Viitattu 9.9.2015.
  29. ↑ Interesting facts bout the queen Project Britain. (englanniksi)
  30. ↑ Albert H. Spencer, Genealogy of the Spencer family (1956), p. v (snippet)
  31. ↑ Elizabeth II, belated follower of fashion Guardian.
  32. ↑ Foster, Ally: This is the one song the Queen cannot resist dancing to The New York Post. 20.7.2017. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  33. ↑ Reilly, Nick: These are The Queen’s top 10 favourite songs NME. 24.7.2017. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  34. ↑ https://www.royal.uk/christmas-broadcast-1969?page=11
  35. ↑ 1952: Queen makes first Christmas speech On this Day. BBC.
  36. ↑ Ali Ahmad: Michelle Obama's G20 faux pas brings out Queen's touchy-feely side The Guardian. 2009. Viitattu 11.3.2017.
  37. ↑ Stunning set of Royal stamps released to mark Queen's 90th birthday Express.co.uk. Viitattu 21.4.2016.
  38. ↑ How Princess Charlotte's birth has changed the House of Windsor family tree The Telegraph. 2015. Viitattu 11.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edeltäjä:
Yrjö VI 		Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija
1952– 		Seuraaja:
–


Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elisabet_II&oldid=18973946”